Senja ja sen jälkeen

Matkalla kohti Senja saarta pysähdyttiin leirintäalueella tyhjentämään kemiallinen WC ja harmaat vedet, sekä täyttämään käyttövesi. Tämä paskahomma kustansi 50,- 

(onneksi Norjan kruunua.) Eli alle viisi euroa. Ei paha.

Siitä sitten kohti äitini kaimasaarta. Senjalla oli komeita paikkoja länsiosassa. Ajoimme läpi jonkun maisemareitin ihaillen vuoria ja vuonoja. Senjan yksi erityispiirre on siellä olevat tunnelit.  Ne ovat melko kapeita, vain yksi auto mahtuu ajamaan leveyden puolesta. Entäs, jos joku tulee vastaan? No sitten jompikumpi ajaa pienelle levennykselle joita on määrävälein ja antaa pitkillä valoilla merkin toiselle että nyt voi tulla.
Tiet ovat paikoitellen myös hyvin kapeita. 

Oli aina pieni jännitys kun tunneliin sukellettiin... kerran kävi niin että kohdattiin vastaantulija, mutta homma hoitui tyylikkäästi. Lisäksi tunnelit ovat huonosti valaistuja..

Senjalla oltiin yötä kivassa paikassa, merta ja vuoria takaovesta tiiraillen

Aamulla sitten odottikin yllätys, nk hupiakut olivat menneet loppuun eivätkä enää ottaneet latausta vastaan... Syypää tähän on allekirjoittanut joka ei näköjään ymmärtänyt ihan kaikkea erilaisten latausjärjestelmien ja akkujen hienouksia ja oli mokannut jotain.

Matka kuitenkin jatkui kohti Altaa, josta sitten löytyi Biltema ja sieltä uusi hupiakku. Onneksi olin varautunut mahdollisiin hankaluuksiin ja otin perustyökaluja mukaan, joilla akun vaihto kävi lupsakasti.

Altan alapuolelta löytyi tosi hyvä paikka, kaempana tiestä ja joen rannalla. Täällä onnistuin ajamaan meidän apuportaan lyttyyn, kun siirsin autoa... 
Ja eihän siinä tietenkään vielä ollut kaikki. Nelli pääsi livahtamaan omille teilleen ja juoksi riemuissaan ympäri aluetta.  Onneksemme joku suomalainen pariskunta oli kävelyllä, ja Nelli hyvin ihmisrakkaana meni hyppimään heitä vasten, jolloin mies sai valjaista karkulaisen kiinni ja tilanne oli ohi. 

Eiköhän tuossa ole yhdelle päivälle tarpeeksi vastoinkäymisiä, toivotaan että huomenna on parempi päivä.