Päiväretki Padvaan + muuta maakunta matkailua

Mietittiin että mitähän tehtäisiin, kun Erjan lomakin kohta loppuu. No, eipä kauaa mietitty, päätettiin tehdä päiväretki Doriksella.
Karttaa tutkiessamme silmiini osui kapeassa niemessä oleva nimi Padva. Nimi oli jostain tuttu, ja hieman googlettaen selvisikin että kyseessä on oletettavasti hieno hiekkaranta. Sinne siis.
Ajomatkaa meiltä kohteeseen oli reilu tunti. Lähes loppuun päästiin päällystettyjä teitä, mutta loput noin 7 km oli hiekkatietä.  Eipä siinä, onhan noitakin tullut ajeltua jos jonkilaisia. Mutta en kyllä muista ennen ajaneeni tuollaista... tiessä oli niin pahoja "nimismiehen kiharoita" että oli pakko pudottaa vauhti ihan kävelyvauhtiin, jotta uskalsi edetä, niin pahasti tärrrrrrytti autoa. 
Perille kuitenkin päästiin. Ranta oli näin perjantaina päivällä tyhjä lukuunottamatta joitain urheita tuulisurffaajia.  Tuulta kyllä  riittikkin tuohon harrastukseen.
Ranta sinänsä oli ainakin  minulle etukäteistietojen odotuksia vasten pieni pettymys, mielestäni ihan kiva ranta, mutta ei mitenkään hirveän erityinen.

Rannalla on pukukoppeja, vessoja ja sesonkiaikaan pieni kioski.  Nyt kioskin ovessa olevassa lapussa kiiteltiin kuluneesta kesästä, ja toivottiin jälleennäkemistä ensi kesänä. Kioskin terassilla oli jääkaappi. Jääkaapin ovessa lappu "itse palvelu" ! Jääkaappi täynnä limppareita ja jäätelöä, lapussa hinnasto ja  mobile pay numero mihin voi maksaa ostokset. Hyvä että joku vielä uskoo ihmiskuntaan...

Täristeltyämme takaisin asfalttitielle, päätimme vielä piipahtaa samoilla hoodeilla olevalla näköalapaikalla.  Vaktkojberget. (fyi fan näitä nimiä...) "Kuntoportaat", 140 askelmaa. Sen jälkeen vielä nousua kalliolla. Näkymät kallion laelta olivat kyllä vaivan arvoiset, kun vielä jaksoimme kavuta sinne rakennettuun näköalatorniin, niin kyllä kelpasi maisemaa ihailla.

Kallioille oli tehty hyvin merkitty noin 1,5 km reitti, jonka varella oli näköalapaikkoja ja erilaisia heittopelejä lapsille ja lapsenmielisille. Meitä ei tällä kertaa lapsettanut, jätimme pelit pelaamatta, keskityimme kauniisiin maisemiin.

Kun sitten laskeuduimme taas alas, oli vuoro nauttia retkieväät parkkipaikan vieressä olevassa pienessä grillikatoksessa.  Ruoka maistui ja jälkiruuaksi vielä kaffet. Kyllä retkeily on kivaa.

Kun sitten lähdimme kurvailemaan kotia kohti, alkoikin ripotella sadepisaroita, joten ajoitus oli täydellinen.