Kohteena Lofootit

3.8.2024 

Johtuneeko matkajännityksestä, mutta lähtöä edeltävä yö oli vähän outo.  Heräsin yöllä, ja ajattelin että on varmaan jo aamu. Katsahdus kelloon kertoi karun totuuden, kello oli 2 yöllä.
No, nukuin sitten mitenkuten aamuun, mutta olo ei ollut järin freesi.
Ja aamuhan sitten alkoikin Lomien jumalille uhraamisella. Tämä oli ensi kerta tätä perinteistä loman aloitus rituaalia. 
 Rituaali menee näin: lataa kahvinkeittimeen n.6 kupillista varten purut ja vedet. Käynnistä keitin ilman pannua ja poistu suihkuun. Kun palaat suihkusta, on kahvit pitkin pöytiä ja lattioita.  Taisi olla jumalien mielestä liian tummaa paahtoa, kun ei ollut kahvi kelvannut....
Noh, uusi yritys ja nyt onnistui jo saada itselleenkin kahvit. 

Sitten päästiinkin pakun lastauksen jälkeen matkaan kohti pohjoista.  Välillä tuli vettä taivaan täydeltä, välillä paistoi aurinko, kuten normaaliin Suomen kesään kuuluukin. Kävimme Forssan ABC:llä tyhjentämässä edellisiltä reissuilta käytetyn kemiallisen WC:n. Matka jatkui. Kun olimme ajaneet kotoa lähdettyämme noin kaksi tuntia, syttyi Doriksen mittaristoon rattaanmuotoinen oranssi varoitusvalo, ja auton veto hävisi kokonaan noin satasen vauhdissa.  
Päässä alkoi välittömästi soimaan Arttu Wiskarin "Tässäkö tää oli" kertosäe....   Rullasimme auton seuraavalle bussipysäkille ja sammutin auton. Erja oli googlen kimpussa, minä auton ohjekirjan. Auto oli mennyt nk. vikatilaan, jolloin tehoa ja vauhtia rajoitetaan jotta päästäisiin edes johonkin korjaamolle tms.
No, ytittänyttä ei laiteta, olin kuullut isojen poikien sanovan. Auto uudelleen käyntiin. Ja kas, eipäs enää syttynytkään varoitusvalo.  Pohdimme asiaa, ja todennäköisesti kova vesisade välillä (tie siis todella lainehti vedestä) oli aiheuttanut jonkinlaisen häiriön auton antureissa tai muissa systeemeissä, joka aiheutti tuon vikatilaan menon. Näin ainakin halusimme uskoa.
Matka jatkui pienoisen epätietoisuuden vallitessa, mutta pääsimme ensimmäiseen yöpymispaikkaamme, Menkijärven virkistysalueelle ilman lisäongelmia.

 Paikassa on kahvio, WC, tulipaikkoja ja koirapuisto. Täydellistä. Ilma oli kaunis ja tyyni. Käväisimme alueelle rakennetussa juoksuhauta ja korsu alueella, sinne oli myös yksi vanha panssarivaunu ja pari tykkiä saatu jostain.

Kun palasimme koirapuistosta, näimme todella selkeän ja ison sateenkaaren järven vastarannalla, kun pieni sadekuuro meidät yllätti.

Kilometrejä jätettiin taakse reilut 400 kpl.